Laatikoston pohjassa on etiketti, joka viittaa paikallisen rautatieyhtiön mallistoon. Tarkempi osoite ohjaa Bretagneen. Jos näin on, niin tyylillisesti kyllä melkoinen pula-ajan malli. Tason toisella puolella on kapea vitriini.
25. syyskuuta 2011
Ikuisuusprojekti.
Yläkerran työmaalta loppuivat aamusella niin maalit kuin paneelilaudatkin ja sehän on hyvä syy uuden projektin aloittamiselle. Oikeammin tosi vanhan. Kymmenisen vuotta on matkassa seilannut kirpparilöytö, joka viimeiset vuodet on odotellut nöyrästi ulkosalla. Ja koskaan siitä ei ole tullut mitään. Mutta nyt! Siitä tehdään ulkotyöpöytä istutusten laittoon ja kranssien tekoon. Jospa se viikolla jo saisi uutta ilmettä. Tänään sudittiin pohjamaalia ja purettiin sateen murjoma kansilevy.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
LinkWithin
Kyllä ne ihanat kirppislöydöt aina paikkansa löytää....vaikka siihen aikaa menisikin...☺
VastaaPoistaSattumoisin ajauduin blogiisi, aivan ihanan lämminhenkistä ja kauniita kuvia! :)
VastaaPoistaIhana kun voi aloitella projekteja. Itsellä tuntuu olevan kotinurkat täynnä tärkeämpiä juttuja, ei jää aikaa näille ihanille huonekalujen tuunailuille ja korjaamisille... mutta sekin tulee aikanaan, eikös niin?
VastaaPoistaVoi mikä hellepäivä,ei ihme,että maalailit ulkosalla ja kivaa näyttää tulevan,merci SNEF.
VastaaPoistaMeni väärin,piti olla merci SNCF.
VastaaPoistaTaitaa olla aika mennä nukkumaan.Bonne nuit et à demain.
Irmastiina: Niinpä. Tämän kanssa tuli jo sellainen mieliala, että enää ei voi luovuttaa ja laittaa menemään :)
VastaaPoistaLealeijona: Tervetuloa visiitille!
Mari: Näiden harrasteisten tekemisten aika tulee sitten, kun se luontevalta tuntuu. Itsekin odotin tätä kymmenisen vuotta (... ja nopeasti se suhahti, kun oli muuta tärkeää).
marjori: Ei ihme, että tuli niin lämmin maalatessa. Melkeinpä pökerrytti. Urakan jälkeen näytti mittari +27.
Maanantaista myöhäisiltaa!