Puhtia remonttiin, kiitos!

Remontin tekemiseen tulee välillä suvantoisia aikoja, kun viidettä vuotta koluaa samoja nurkkia. Ei vain jaksa tarttua toimeen, vaikka väliovet odottavat maalia, keittiöremontti viimeistä suunnitelmaa ja kellarikerroksen kylpyhuone ensimmäisen kiven heittäjää (lattian laatoitukseen). Ja kun on hetken henkeä huokaillut, puskee sieltä samoista syvyyksistä tuttu puhti ja innostus taas päälle. Meillä rempataan!

Väliovien kunnostukselle antoi sysäyksen kellarikerroksen ovi, joka itsekseen ilman avainta loksahti lukkoon ja jätti pihasaunalta palaavan seurueen taakseen. Oli soitettava seppä paikalle lukkoa poistamaan. Vanhat lukot kuulemma väsyvät aikanaan. Nyt tilanne jo hymyilyttää, joskaan tapahtumahetkellä kylpytakkisillaan ei juuri :)

Kylpyhuoneen ovi lasitettiin omakätisesti. Kirkkaaksi tällä kertaa, joten verho suojaksi vielä tarvitaan. Alkuperäinen 60-luvun kuviolasi risahti maalikerroksia poistaessa rikki, vaikka tiedossa oli, ettei kuumaa ilmaa lasin lähellä auta puhaltaa. Kantapään kautta kulki perille siis tämäkin oppi. Seinälaatoitus viimeisteltiin koristelistalla ja viileän valkoinen suihkuverho vaihdettiin pellavaiseen.

Omasta kokemuksesta jos tee-se-itse remontoijalle ohjeita listaisi, olisi alku seuraavanlainen:

Älä anna silmän tottua keskeneräiseen.

 Pidä taukoa luvan kanssa.

Palkitse hyvä työ silloin tällöin. 

♥♥♥