Pariisin punainen.

Jos Pariisin haluaa nähdä jouluun puettuna, mutta ilman valtavia turistimassoja, kannattaa lomaviikoksi valita marraskuun viimeinen. Kiire ei vielä tunnu kaduilla ja juhlavaan tunnelmaan pääsee soluttautumaan sujuvasti sisään. Olkoonkin siis oheisen kuvakimaran teemana joulunpunainen!

 

 

 

 

 

Merci-liike Boulevard Beaumarchais'lla on sisustajan silmille aina kierroksen paikka. Takataskuun jää pieniä ideoita, vaikka mitään ei sujahtaisi ostoskassiin. Kolme kerrosta, kolme kahvilaa, vaatteita ja koruja, pellavaa, pientavaraa ja kalusteita. Mikä parasta – ei ylenmäärin jouluista krääsää. Merci!

Kohteista perinteisimmät on nähtävä jokaisella reissulla. Ilman niitä tuntuu, ettei olisi kaupungissa käynytkään!

 

Useamman päivän lomaa varten kannattaa hankkia kulkemista helpottava Navigo découverte-matkakortti. Kortinlukija toimii laukun läpi, joten viileinä päivinä sitä ei tarvitse asemilla edes esille etsiä. Kantakortti on kuvallinen ja valmiiksi oikeaan kokoon saksittu passikuva nopeuttaa lomalaisen liikkeelle lähtemistä. Suosittelen.

Marraskuinen Louvre oli pimenevässä illassa tunnelmaltaan huikea. Vai miltä kuulostaa lähes aavemaisen hiljainen museo? Ei jonoa lipputiskillä eikä ruuhkaa taideteosten edustalla. Tuntia ennen sulkemisaikaa hyvä jos jokunen kulkija edes samassa kerroksessa.

Vitriinikaappi.

Muistatteko kierrätyskeskuksesta löytyneen valtavan vitriinikaapin? Sen tummanruskean. Se sai pitkän arpomisen jälkeen viimein maalia pintaansa. Tumma kaappi toi kyllä kauniisti valkoiset astiat esille, mutta pitkänmallisen olohuoneen se sai näyttämään entistäkin kapeammalta.

Pohjustavaksi maaliksi valittiin mattapintainen Liberon. Maali on peittävää ja hyvin levittyvää, joskin kookoksen tuoksu on niin voimakas, että olohuoneessa tuulahtaa kesäinen aurinkoranta vielä kaksi päivää urakan alkamisen jälkeenkin. Vaalean raakasilkkisen sävyn päälle sudittiin aavistuksen ruskeampi maalikerros pienellä siveltimellä, jotta pinnasta tulisi reilusti epätasainen, lähes patinainen.

 

Kaappi saa pintaansa vielä poltetun umbran sävyisellä pigmenttijauheella piristetyn vahan. Ja kunhan se kunnolla tuulettuu, laitetaan jouluinen ilmekin.

Peruskynttilöiden tuunaus on hauskaa puuhaa ja osin jo poltetuista kynttilöistä saa koristelulla koottua yhtenäisen sarjan.

Kynttilöiden koristeluun tarkoitetut maalit ovat paloturvallisia ja pienenkin tuubin saa riittämään, kun maali levitetään talouspaperilla pyyhkäisemällä. Meillä käytettiin mustaa ja valkoista. Kynttilät kuvioitiin ensin askarteluveitsellä ja terävällä ristipäisellä ruuvimeisselillä. Vinkkinä vielä, että tavallisista kiiltäväpintaisista kynttilöistä saa kätevästi samalla menetelmällä patinoitua antiikkipintaisia – ne kun usein maksavatkin tuplasti enemmän. Valkoinen maali toimii hyvin tummaan pintaan.

Nyt kamera viikoksi Pariisin tunnelmiin ja sisustustuuliin!

Nespresso, DIY.

Meillä on nautittu hunajaista mausteleipää ja maisteltu kahveja. Normista poiketen kahvipapuja ei rouhinutkaan luottokeitin Jura Impressa, vaan kesäkeittiön vähäisempään käyttöön hankittu kapselikeitin. Panokset olivat kesän myötä loppuneet ja pientä varastoa haluttiin täydentää, jotta keitintä voisi käyttää joskus varakeittimenä. Kokonsa puolesta se on helppo kaapata vaikka matkalle mukaan, esim. mökkireissulle.

Nespresso-keittimiin sopivien annoskahvien markkinat ovat avautuneet kilpailulle ja sen huomaa jo kauppojen valikoimastakin. Kahvinkeittäjän kannalta hyvä uutinen  – ainakin meillä tuntuisi luonnollisemmalta poimia kahvi muiden ruokaostosten mukana kotiin. Suuria varastoja ei varakeitintä varten haluta kaappeihin kerätä, joten netistä tilaaminenkaan ei ole tuntunut mielekkäältä. Toisaalta, eipä tämä valmiiksi jauhetun annoksen ostaminen ylipäätään aina mielekkäältä tunnu.

Valikoimaa siis löytyy ja ilo oli huomata, että myös luomuna. Meillä testattiin ja hyväksi todettiin reilun kaupan kahveista Lobodis. Yhteensopivista kapseleista sveitsiläinen Café Royal oli kyllä maultaan mukava, mutta kahdella ensimmäisellä testikerralla käytetty kapseli jumittui koneeseen niin, että se oli käsin kaivettava ulos. Kolmas annos kopsahti jo omatoimisesti säiliöön. Pakkausmuovi onkin näissä selkeästi muita kapseleita pehmeämpää.

Myös Stella-kapselin reuna rikkoontui keittimessä jokaisella käyttökerralla. Kilpailevien tuotteiden tapaan annos oli yksittäispakattu suojakaasuun ja muovi-alumiinilaminaattiin – eikä siinä vielä kaikki! Kyseiset aromikääreisiin pakatut kapselit myytiin muovipussiin pakattuina, huh!

Italialaisten Vergnano-kapseleiden pakkauksesta löytyi näkyvästi merkintä jätteen käsittelystä ts. biohajoavuudesta. Meillä kapselit kuitenkin päätyivät askarteluun. Osa valmistajista oli ylimalkaisesti jättänyt merkinnät myyntipakkauksista kokonaan pois, esimerkkinä Carte Noire. Kahvi kyllä oli mieleistä.

 

Asiasta askarteluun. Käytetyistä kahvikapseleista tehtiin lampunvarjostimet jouluvaloille. Perinteinen alumiininen kuppi toimii tässä hyvin ja työvälineeksi riittää silmäneula. Muovisesta kapselista taas poistettiin uritettu pohja, jonka tilalle istutettiin napakka pienennysrengas. Reippaasti painamalla sekin asettui paikoilleen valosarjaan.

 

Provencelainen tyyny.

Puuvillainen keittiöpyyhe muuttui tyynynpäälliseksi, jonka sisään sujahti kesän kyllästyttämä sisustustyyny. Tuubiksi ommellun kankaan molempiin päihin kiinnitettiin niin pitkät nauhat, että ne sai solmittua koko sivustan peittäväksi rusetiksi.

Käsitöitä – suunnitteluvaiheessa olevia ja keskeneräisiä – lojui meillä aina siellä täällä, kunnes niille varattiin suuri säkkikankainen (sisältä muovitettu) kassi. Se on oikeammin polttopuiden kantoon tarkoitettu, mutta toimii näinkin. Ja on nätimpi nurkissa kuin ikealainen vastaava.

Kasa purkulautaa odottaa autotallin edustalla työstäjäänsä. Niistä oli portaikon alle kasattu hillokellarina toiminut hyllykkö, joka sai nyt eristystöiden vuoksi purkutuomion. Muutama lauta siirtyi maalauksen kautta kenkähyllyksi vanhimman tyttären uuteen komeroon, mutta lopuille on jatkokäyttö vielä mietinnässä (jollei se ole saunan pesä).